# Kreivitär Adeline

Adeline Louisa Maria syntyi jouluaattona vuonna 1824 Lontoon Berkeley Squarella amiraali Spencer Horset Kilderbeen ainoaksi tyttäreksi. Hänen äitinsä oli Lady Louisa Maria Judith, Stradbroken ensimmäisen jaarlin John Rousin tytär.

Adelinen isä otti vuonna 1832 käyttöön äitinsä tyttönimen de Horsey, joten Adelinesta tuli vuonna 1832 Adeline Louisa Maria de Horsey. Adeline astui yhteiskuntaan selvemmin vuonna 1842 kun hän kihlautui vuonna 1848 espanjalaisen Montemonin kreivi Carloksen kanssa, mutta avioliittoon saakka ei kihlaus Carloksen kanssa kestänyt sillä, vaikka Adeline oli kihloissa Carloksen kanssa, oli hän huhujen mukaisesti käynyt ilman esiliinaan ratsastelemassa Cardiganin seitsemännen jaarlin kanssa, joka oli Adelinen isän hyvä ystävä ja meritaisteluissa kunnostautunut laivan komentaja.

Niihin aikoihin Cardigan oli vielä itse naimisissa rouva Elizabeth Tollemache Johnstonen kanssa jo vuodesta 1826 aina eroon asti vuoteen 1837. Adelinen isä ei oikein hyväksynyt suhdetta, joten Adelinen piti lähteä kotoa 1857 ja hetken hotellissa asumisen jälkeen hän osti talon Norfolk Streetiltä Park Lanesta ja Adelinestä tuli Cardiganin rakastajatar. Cardiganin toinen vaimo kuoli 1858, Cardigan ja Adeline purjetivat Gibraltarille mennäkseen siellä myös naimisiin.

Adelinea ei oikein koskaan tässä vaiheessa hyväksytty seurapiireihin mutta hän sai tunnustusta musiikistaan ja ratsastuksestaan ja jaarlin kuoltu 1868, Adeline sai elinikäisen oikeiden asua Cardiganin tiluksilla. Kuningatar Victoria oli myös estänyt kreivittären pääsyn hoviin, siksi että jaarli oli jättänyt edellisen vaimonsa ja ottanut sittemmin Adelinen puolisokseen - siis jaarlin tekemät päätökset ja viimeistään sitten vielä Adelinen seuraava puoliso ja uusi titteli tekivät hänestä todellisen persona non gratan kuningatar Viktorialle.

Adelinen toinen avioliitto

Sen aikaiseen tyyliin rikasta leski kreivitärtä lähestyttiin lukuisilla naimisiinmenoehdotuksilla, jopa pitkäaikainen ystävä silloinen Englannin pääministeri Benjamin Disraeli oli kiinnostunut, mutta Adeline valitteli miehen huonosta suuhygienista ja hajusta, ja sanoi sen olevan esteenä avioliitolle. Adeline oli kuitenkin vähän sen jälkeen käymässä Pariisissa lomalla ja tapani siellä aatelisen Portugalista, Lancastren kreivin Don Antonio Manuelon ja he päätyivät lopulta naimisiin ja häät tapahtuivat 1873 Lontoon King Streetin roomalaiskatolisessa kappelissa.

Adelinen elämä ei ollut helppoa

Uusi aviomies Manuelo ei ollut kenties paras valinta, sillä hänen terveytensä ei kestänyt Englannin koleata ilmaa ja itseasiassa eläminen Englannin maaseudulla myös pitkästytti Manueloa, joka sitten asuikin elämänsä loppuun Pariisissa, kun taas Adelinen piti huolehtia tilastaan Englannissa. Tämä johti lopulta siihen, että Manuelo ja Adeline eivät asuneet yhdessä yli 20 vuoteen, aina kunnes Manuelo kuoli 1898. Adelinen ottaessa Don António Manuel de Saldanha e Lancastren miehekseen 1873 hän lisäsi omaan nimeensä kreivitär Lancastren tittelin, mutta koska englantilaiset mielellään kääntävät asiat omalle kielelleen, tuli siitä puhekielessä Lancaster - mikä ei sopinut lainkaan kuningatar Victorialle. Kuningatar Victorian kiusaaminen tuntui olleen Adelinen mielipuuhaa.

Kuningatar Viktoria oli tykännyt matkustaa Euroopassa "tuntemattomana" nimellä Lancasterin kreivitär.

Iloinen leski

Adelinesta tuli vanhempana hieman erikoinen. Hän mm. kauhistutti seurapiirejä järjestämällä esteratsastuskisat paikallisen hautausmaan läpi. Hänestä kehkeytyi varsinainen kaikkien tuntema iloinen leski. Hän myös käytti todella paksua meikkiä ja hänellä oli kotonaan avoin hauta-arkku, missä hän välillä makasi ja kyseli vierailtaan, näyttikö hän hyvältä. Adeline aiheutti närää myös kirjoittamalla huhuja täynnä olevan muistelmansa 1909 nimeltään My Recollections. Kirja kertoi tarinoita ja juoruja viktoriaanisen englannin hovista ja yksityiskohtaisia selvityksiä sen ajan tapahtumista ja ihmisten välisistä suhteista, jotain mitä vuonna 1909 ei naisen ollut soveliasta kirjoittaa.

Valitettavasti Adeline ei ollut vanhempana kovinkaan säästeliäs vaan ökyrikas elämä vei hänet konkurssiin ja hän joutui myymään niin vaatteet, hevosvaunut kuin hevoset. Adeline aiheutti paheksuntaa myös ajelemalla pyörällä miesvainajansa armeijan housuissa ja polttamalla tupakkaa avoimesti ulkona - siihen aikaan se ei todellakaan ollut aatelisille eikä nimenomaan naisille soveliasta.

Adeline on päässyt myös englantilaisittain toiselle listalle, nimittäin 12 hulluinta englantilaista aristokraattia. Lähtökohtaisesti englantilaiset eivät tykkää hänen koko nimestään Adeline Louisa Maria de Horsey, Cardiganin kreivitär ja Lancastren kreivitär. Kreivitär ei elämänsä aikana tehnyt mitään puolitiehen eikä vlittänyht liiemmin toisista tehdessään päätöksiään elämässä. Skandaalit seurasivat hänen elämäänsä vielä vanhemmallakin iällä hänen osallistuessaan eri puolilla maata järjestettyihin metsästysretkiin. Ja puhumattakaan hänen pyöräilyistään leopardinnahka viitassa ja tiukoissa punaisissa armeijan housuissa ympäri 1900-luvun alun Lontoota. Kotonaan hänen kerrotaan myös tykänneen näytellä erilaisia hahmoja, mm. nunnaa joka aavemaisesti liikkui ympäri huoneita vain kynttilä mukanaan - kerrotaan että ystävälliset vieraat osasivat silloin "pyörtyä" ja "huutaa" peloissaan.